Onko elämää ilman herkkuja?
Mä olen todella monta vuotta mennyt yhden mättöpäivän- tekniikalla. Lauantait on pyhitetty herkuille. Se ei tarkoita pussia karkkia ja muutamaa sipsiä =) Ei, ei. Se tarkoittaa aamun aloittamista Dallas-pitkolla, siitä luontevaa siirtymistä naksuihin ja namujen nappaamista ihan vain tasoittaakseni suolaista makua. Väliin voi käydä Mäkkärissä tai Hesessä ja päiväkahvilla on saatava taas pullaa. Ja ei ihan mitä tahansa pullaa, suosin märkiä torttuja. Illalla löydän vielä itseni tunkemassa kourakaupalla herkkuja suuhuni ja yöt ovat yhtä tuskaa; vuoron perään kuuma ja kylmä....Voi oksennus!
Mitä tapahtui sinä aamuna, kun herättelin itsessäni ajatusta herkuttomuudesta? Ensin mietin kuukautta, sit tuli jostain sopiva aikamäärä; 7 viikkoa. Tällä hetkellä näistä seitsemästä on menossa neljäs. Toinen viikko oli paha; ihan törkeä väsymys. Liekö herkuttomuudella osuutta asiaan? Mielitekoja on ollut kaksi (ihan oikeasti!!) ja tunnistin niiden laukaisijaksi pahan mielen. Hyvällä fiiliksellä herkut eivät kuulu edes ajatuksiin.
Herkuttomuuteni on määrä loppua juhannuksen laivareissuun. Vai lopetanko sittenkään? Mä nautin kieltäytymisestä, itsekurista ja tästä energiasta, jota ei enää lauantain överit pilaa. Saatikka sitten, mikä nautinto on, kun vatsa ei huuda enää maanantaisin hoosiannaa mättöpäivän jäljiltä. =P Vai, voisiko laivareissulla tanssia kevyesti karkkien tahtiin ja jatkaa herkuttomuutta kotioloissa vaikkapa kesän loppuun asti....
Mitä minä tältä kaikelta sitten odotan? Odotan, että riippuvuuteni sokeriin katkeaisi ja suhtautumiseni "pakolliseen" mättöpäivään muuttuisi. Asennemuutos on paikallaan, koska minä en tällä hetkellä ole kohtuukäyttäjä. Ehkä kropan kuunteleminen on tässäkin se avain. Herkuttomalla kroppa toimii, överimätöillä ei. Kohtuus kaikessa, niin tässäkin. Miten minä saan sen iskostettua tuonne pääkoppaan?
HerkuinTerkuin, Ninnu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti