Esittelyvuorossa Ninnu....Mä olen tämän kaverikolmikon "keskimmäinen", ikää kertynyt 32 vuotta. Nuori siis vielä, vaikka kilometrit näkyvät hivenen kropassa. Oma itsetunto on rakentunut pitkään ulkoisten ominaisuuksien kautta; lapsena olin pullukka, peruskoulussa olin pullukka, raskauksien aikana ja niiden jälkeen olin pullukka. Peili ei valehtele ja vaaka kertoo totuuden. Voi ahdistus ja masennus -> kelpaanko tällaisena?
Paljon on noista ajoista tultu eteenpäin. Tykkään itsestäni. Vaikka reisissä on löysää (rasvaksikin kutsutaan) ja pylly on iso, niin ei haittaa. Otan sen haasteena. Tiedän keinot, millä löysä saadaan pois ja pystyn sen tekemään. Pylly saa olla iso, eikös se ole muotia? =) Itsetuntoni ei rakennu enää ulkoisista asioita, sisin on tärkein. Ja voihan pirulainen; sisälläni ei ole yhtään löysää kohtaa!! =D En väitä, etteikö ulkonäöllä olisi enää mitään vaikutusta itsetuntoon. Aina löytyy joku kohta, joka vetää mielen ahtaaksi. Lääkkeeksi itseironiaa ja huumoria ja taas mennään....
Mä oon pitkään pohtinut omaa liikkumista, sen tarkoitusta ja tavoitteita. Tällä hetkellä salitreenejä kertyy noin 4 kertaa viikossa ja vesijuoksua kerran tai pari. Salista on tullut perusarkea. Se on omaa aikaa; musiikit korville ja nauttimaan omasta, toimivasta kropasta. Oon sitä mieltä, että treenit edistää mun mielenterveyttä. Henkinen ja fyysinen rasitus tekee minusta paremman äidin, avovaimon ja opiskelijan. Mutta toisaalta katsottuna en ole niitä, joiden pelivermeet repee, jos salille ei jostain syystä pääse. Se voi hetkellisesti kismittää, mutta kokonaisuutta ajatellen elämässä on niin paljon muuttujia. Tärkeimmät ensin <3
Voimakkain terkuin, Ninnu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti