Minä olen Sirkku, liikunnan suurkuluttaja, kaikesta innostuva, kolmekymppinen poikapesueen äiti. Minua liikuttaa erityisen paljon salibandy ja triathlon, uutena höyryämisen kohteena on motocross-pyörällä kruisailu. Liikuntaviikkoni on vaihteleva. Usein siihen kuuluu salia, uintia, juoksua, pyöräilyä sekä sählyä. Viime kesänä tuli perheen yhteiksi puuhaksi kaksipyöräisillä möyryäminen soramontulla ja talvella käytiin muutaman kerran jäällä ajelemassa. Lapset kulkevat paljon mukana liikkumisessani, he pyöräilevät kun minä juoksen ja ovat uimahallissa mukana pulikoimassa. Välillä perheen ja työn yhdistäminen liikuntaan on haasteellista, mutta usein se onnistuu luovien. Treenin voin tehdä juosten jalkapallokenttää ympäri kun poikaset ovat pelaamassa tai muun perheen mennessä kyläilemään autolla voin ajaa pyörällä perässä.Rakkaus liikkumiseen minulla on ollut aina. Pikkutyttönä olin ainut tyttö luokallani kyläkoululla ja illat meni luistimet jalassa koulun jäällä jääpallon perässä viuhtoen. Kokeilin montaa lajia mm. uintia, painia, yleisurheilua ja yläasteikäisenä ajauduin salibandyn pariin. Siitä lähtien sähläsin välillä enemmän ja lasten myötä taukoja pitäen. Tämän kauden huilasin divarissa pelaamisesta, mutta syksyllä palaan taas sählykentille. Perheen perustamisen myötä liikunta jäi vähemmälle, mutta lasten ollessa pieniä se oli myös henkireikä. Muksut rattaisiin ja lenkille tai rullaluistelemaan, trampoliinille pomppimaan tai kuntopallon päälle vauvan kanssa jumppaamaan. Niska-hartiavaivat olivat joskus päivittäinen riesa, joka sai minut innostumaan kokonaisvaltaisemmasta liikunnasta. Yksi tyhmältä tuntuva veto sai minut ekan kerran kokeilemaan triathlonia ja nyt olen siinä koukussa ollut muutaman vuoden. Tässäpä hiukan minun liikkumisestani.
-Sirkku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti